Год зайца / Janiksen Vuosi

Arto PAASILINNA
JÄNIKSEN  
VUOSI
MODERNI PROOSA
Сокращения, комментарии и словарь  
У
. Н. Чайкиной

УДК 	821.511.111
ББК 	
81.2 Фин-93
	
П12
Паасилинна, Арто.
П12	 	
Год зайца / А. Паасилинна : книга для чтения на 
финском языке. — Санкт-Петербург : КАРО, 2024. — 
256 с. — (Moderni proosa). 
ISBN 978-5-9925-1806-1.
Арто Паасилинна — один из самых успешных романистов Финляндии, завоевал любовь читателей далеко за 
пределами родной страны. «Год зайца» обрадует поклонников специфического финского юмора и неочевидных 
поворотов сюжета.
История началась с того, что разочаровавшийся в 
жизни журналист Ватанен в одной из поездок сбивает на 
машине зайчонка... Стоя на лесной дороге бог знает где, 
он оказывается перед выбором — ехать дальше или уйти 
в лес ночью с хромым зайцем на руках и полностью изменить свою жизнь.
Роман печатается с незначительными сокращениями 
и снабжен комментариями и словарем.
УДК 821.511.111
ББК 81.2 Фин-93
ISBN 978-5-9925-1806-1
© КАРО, 2024
Все права защищены

 
 
 
 
1. Jänis
Kaksi ahdistunutta miestä istui autossa. Laskeva aurinko häiritsi heidän silmiään pölyisen tuulilasin lävitse. 
Oli juhannuskesä1. Suomalainen kesämaisema hiekkaisella syrjätiellä lipui miesten väsyneitten silmien ohitse, 
kumpikaan ei kiinnittänyt huomiota illan kauneuteen.
He olivat toimittaja ja valokuvaaja työmatkalla, 
kaksi onnetonta, kyynistä ihmistä. He lähestyivät 
keski-ikää, eivätkä elämälle nuoruudessa asetetut 
odotukset olleet heidän kohdallaan toteutuneet läheskään täydellisesti, eivät likimainkaan. He olivat 
aviomiehiä, petettyjä ja pettyneitä, vatsahaava oli 
kummallekin tulossa, ja monenlaiset muut huolet 
kuuluivat heidän jokapäiväiseen elämäänsä.
1	juhannus — день летнего солнцестояния, общегосударственный праздник в Финляндии, отмечается в субботу между 24 и 26 июня
3

Äsken he olivat riidelleet keskenään siitä, pitäisikö heidän ajaa takaisin Helsinkiin vai olisiko 
viisaampaa jäädä yöksi Heinolaan. Nyt he eivät puhuneet enää toisilleen.
He ajoivat suvisen illan kauneudessa kyrmyniskaisina, pingottunein ajatuksin eräänlaista jästipäistä kylkimyyryä1, eivätkä he edes huomanneet miten 
kurjaa tuo meno kaikkinensa oli. Se oli rasittavaa, 
paatunutta matkustamista.
Pikku mäellä vasten aurinkoa tapaili loikkiaan 
jäniksenpoikanen, se jäi kesähuumassaan seisomaan takatassuilleen keskelle tietä, punainen aurinko kehysti jänön kuin maalauksessa.
Autoa ohjaava kuvaaja näki pienen otuksen tiellä, mutta hänen tylsät aivonsa eivät kyenneet toimimaan tarpeeksi nopeasti, hän ei ehtinyt väistää. Pölyinen puolikenkä painoi raskaasti jarrua, mutta liian 
myöhään. Kauhistunut eläin hyppäsi auton edessä 
korkealle, kuului vaimea kopsahdus kun se iskeytyi 
tuulilasin kulmaan ja sinkosi siitä suttina2 metsään.
1	kulkea kylkimyyryä — передвигаться не по прямой, уходить вбок
2	sutti — предмет неопределённого размера, который мешает или бросается в глаза
4

— Hei, jänis jäi alle, sanoi toimittaja.
— Perkeleen elukka, hyvä ettei tuulilasi mennyt 
rikki.
Kuvaaja pysäytti auton ja peruutti tapahtumapaikalle. Toimittaja nousi autosta.
— Näkyykö sitä siellä, kysyi kuvaaja haluttomasti. Hän oli veivannut sivuikkunan auki, mutta 
ei sammuttanut moottoria.
— Mitä, huusi toimittaja metsästä.
Kuvaaja sytytti savukkeen, imeskeli sitä silmät 
suljettuina. Hän havahtui vasta kun savuke alkoi 
polttaa kynsiä.
— Tule jo sieltä, ei minulla ole aikaa yhden hullun jäniksen takia tähän jäädä.
Toimittaja käveli hajamielisenä harvassa metsikössä, saapui pienen peltotilkun reunaan, hyppäsi 
ojan yli ja katseli tummanvihreätä nurmikkoa. Heinikossa hän näki jäniksenpoikasen.
Jäniksenpoikasen vasen takajalka oli mennyt 
poikki. Jalka roikkui surkeasti potkasta ja vaivasi 
eläintä niin pahasti, ettei se lähtenyt pakoon vaikka 
näki ihmisen tulevan luo.
Toimittaja nosti jäniksenpojan syliinsä, se pelkäsi suunnattomasti. Mies taittoi risunpalasen ja 
5

lastoitti takakoiven nenäliinasta repimillään suikaleilla. Jänis suojasi päätään pienten etukäpäliensä 
väliin, korvat vapisivat sen sydämenlyöntien voimasta.
Etäältä maantieltä kuului hermostunutta autonmoottorin kaasuttelua, kaksi ärtynyttä äänimerkkiä 
ja huuto:
— Tule jo sieltä! Me ei jumalauta ikinä keritä 
Helsinkiin, jos sinä laukkaat täällä metsissä! Saat 
tulla omin nokkines1 takaisin, jos et heti tuu sieltä!
Toimittaja ei vastannut. Hän piteli pientä eläintä 
sylissään. Näytti siltä, ettei otus ollut vahingoittanut 
muuta kuin jalkaansa. Se rauhoittui pikku hiljaa.
Valokuvaaja astui ulos autosta. Hän katseli metsää raivoissaan, kumppania ei näkynyt. Kuvaaja kirosi, sytytti savukkeet ja asteli rauhattomana tiellä. 
Kun metsästä ei kuulunut mitään, mies tumppasi 
savukkeen tiehen ja huusi:
— Tännehän hullu jäät, terve sitten perkele!
Kuvaaja kuunteli vielä hetken, mutta kun ei saanut vastausta nousi vimmoissaan autoonsa, kaasutti 
1	omin nokkineen — самостоятельно, своими силами
6

moottoria, löi vaihteen silmään1 ja lähti. Soratie rotisi pyörien alla. Hetken kuluttua auto oli hävinnyt 
paikalta.
Toimittaja istui ojan pientareella jänis sylissään, 
hän muistutti vanhaa naista, joka on unohtunut ajatuksiinsa kudin sylissään. Valokuvaajan auton äänet 
lakkasivat kuulumasta. Aurinko laski.
Toimittaja laski jäniksen nurmelle ja pelkäsi hetken, että otus yrittäisi sännätä oitis pakoon, mutta 
se kyyhötti heinien seassa, ja kun mies otti sen takaisin syliinsä, ei jänis enää pelännyt ollenkaan.
— Tähän sitä nyt jäätiin, sanoi mies jänikselle.
Sellainen oli miehen tilanne: hän istui yksin 
metsässä, pikkutakkisillaan, kesäiltana. Hänet oli 
oikeastaan jätetty heitteille2.
Mitä tällaisessa tilanteessa tavallisesti tehdään? 
Mies mietti, että hänen olisi kai pitänyt vastata kuvaajan huutoihin. Nyt kai pitäisi kävellä takaisin 
maantielle, odotella seuraavaa autoa ja pyytää kyyti, 
hankkiutua omin neuvoin Heinolaan tai Helsinkiin.
1	lyödä vaihteen silmään — резко включить передачу (завести мотор)
2	jättää heitteille — оставить, бросить
7

Ajatus tuntui ylen vastenmieliseltä.
Toimittaja katsoi lompakkoonsa. Siinä oli muutama satanen rahaa, lehtimieskortti, sairausvakuutuskortti, vaimon valokuva, joitakin kolikoita, pari 
kondomia, avainnippu, vanha vappumerkki1. Ja 
vielä kyniä, lehtiö, sormus. Lehtiöön työnantaja oli 
painattanut: Kaarlo Vatanen, toimittaja. Sairausvakuutuskortin tunnuksen mukaan Kaarlo Vatanen 
oli syntynyt 1942.
Vatanen nousi seisomaan, katseli auringon 
viimeistä kajoa metsän takaa, nyökkäsi jänikselle. 
Hän katsoi maantien suuntaan, mutta ei ottanut 
askeltakaan mennäkseen tielle. Hän nosti jäniksen 
maasta, asetti sen varovasti takkinsa sivutaskuun 
ja lähti astelemaan peltotilkulta hämärtyvään metsään.
Valokuvaaja ajoi suutuspäissään Heinolaan. 
Siellä hän tankkasi autonsa ja päätti mennä siihen 
hotelliin, jota toimittaja oli ehdottanut yöpymispaikaksi.
1	vappumerkki — первомайский значок (нагрудный значок представителей рабочего класса, выражающий приверженность к определённой политической партии)
8

Kuvaaja otti kahden hengen huoneen, heitti pölyiset vaatteet yltään ja meni suihkuun. Peseydyttyään hän meni hotellin ravintolaan. Hän ajatteli, 
että toimittaja kyllä pian ilmaantuu tänne. Sitten 
voidaan puhua tämä asia selväksi. Kuvaaja joi muutamia oluita ja syötyään jatkoi juomista väkevämmillä alkoholivalmisteilla.
Toimittajaa ei vaan näkynyt.
Vielä yöllä kuvaaja istui hotellin baarissa. Hän 
tuijotti mustaa baaritiskin pintaa ja suri vihaisena 
tilannettaan. Illan mittaan kuvaaja oli käynyt läpi tapahtunutta. Hän oli oivaltanut, että jättäessään kumppaninsa metsään melkein asumattomalle seudulle hän 
oli tehnyt virheen. Kenties toimittaja oli taittanut metsässä jalkansa, ehkä hän oli eksynyt tai uponnut suon 
silmään. Sillä muuten toimittaja olisi varmasti tullut 
omin neuvoin Heinolaan, vaikka kävelemällä.
Valokuvaaja ymmärsi soittaa Helsinkiin toimittajan vaimolle.
Nainen vastasi unisesti, ettei Vatasta ollut näkynyt, ja kun huomasi, että soittaja oli juovuksissa, löi 
luurin kiinni. Kun kuvaaja yritti uudelleen soittaa 
samaan numeroon, se ei vastannut. Vaimo oli tietysti vetänyt töpselin seinästä.
9

Aamuyöstä kuvaaja hankki taksin. Hän päätti 
käydä hylkäämispaikalla katsomassa, josko toimittaja sittenkin olisi vielä siellä. Taksimies kysyi juopuneelta asiakkaaltaan, minne ajettaisiin.
— Ajellaan vaan tätä tietä, ei minnekään erikoisesti. Minä sanon sitten, missä pysäytetään.
Taksimies vilkaisi taakseen. Ajeltiin öistä metsätaivalta pois kaupungista, eikä siis oltu menossa minnekään erikoisesti. Kuljettaja siirsi hansikaslokerosta 
huomaamattomasti pistoolin etuistuimelle jalkojensa 
väliin. Hän tarkkaili asiakasta levottomana.
Erään mäen kohdalla asiakas sanoi:
— Stop tässä.
Kuljettaja hamusi aseen käteensä. Humalainen 
nousi kuitenkin rauhallisesti autosta ja alkoi huudella metsään:
— Vatanen, Vatanen!
Öinen metsä ei vastannut edes kaiulla.
— Vatanen, hei kuule Vatanen!
Mies riisui kenkänsä, kääri housujensa lahkeet 
polviin ja lähti avojaloin metsään. Pian hän hävisi pimeyteen. Metsästä kuului, kuinka hän huhuili 
Vatasta.
Aika outo tyyppi, ajatteli taksimies.
10