Книжная полка Сохранить
Размер шрифта:
А
А
А
|  Шрифт:
Arial
Times
|  Интервал:
Стандартный
Средний
Большой
|  Цвет сайта:
Ц
Ц
Ц
Ц
Ц

Suomen kirjallisuus teksteissä ja harjoituksissa. Литература Финляндии в текстах и упражнениях

Покупка
Основная коллекция
Артикул: 777366.01.99
Доступ онлайн
160 ₽
В корзину
Осьмак, Н. А. Suomen kirjallisuus teksteissä ja harjoituksissa = Литература Финляндии в текстах и упражнениях : учебно-методическое пособие / Н. А. Осьмак. - Санкт-Петербург : РГПУ им. Герцена, 2019. - 72 с. - ISBN 978-5-8064-2805-0. - Текст : электронный. - URL: https://znanium.com/catalog/product/1865124 (дата обращения: 19.11.2026). – Режим доступа: по подписке.
Фрагмент текстового слоя документа размещен для индексирующих роботов
Н. А. Осьмак 
SUOMEN KIRJALLISUUS
TEKSTEISSÄ JA HARJOITUKSISSA

ЛИТЕРАТУРА ФИНЛЯНДИИ
В ТЕКСТАХ И УПРАЖНЕНИЯХ
Учебно-методическое пособие
Санкт-Петербург
Издательство РГПУ им. А. И. Герцена
2019
РОССИЙСКИЙ  ГОСУДАРСТВЕННЫЙ 
ПЕДАГОГИЧЕСКИЙ  УНИВЕРСИТЕТ  им.  А. И. ГЕРЦЕНА



© Н. А. Осьмак, 2019
© Издательство РГПУ им. А. И. Герцена, 2019
© C. В. Лебединский, оформление обложки, 2019
ISBN  978-5-8064-2805-0
ББК 83.3(4)Фин + 81.2-9
О 79
Осьмак Н. А.
O 79     Suomen kirjallisuus teksteissä ja harjoituksissa. Литература 
Финляндии в текстах и упражнениях: учебно-методическое 
пособие. — СПб.: Изд-во РГПУ им. А. И. Герцена, 2019. — 72 с.
ISBN  978-5-8064-2805-0
ББК 83.3(4)Фин + 81.2-9


ОГЛАВЛЕНИЕ
Гл а в а  1. ФОЛЬКЛОР ФИНЛЯНДИИ .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  . . . . . . . . . . 	
Гл а в а  2. СРЕДНИЕ ВЕКА И ЭПОХА ПРОСВЕЩЕНИЯ 
В ЛИТЕРАТУРЕ ФИНЛЯНДИИ .  .  .  .  .  .  .  .  . . . . . . . . 	 11
Гл а в а  3. НАЦИОНАЛЬНЫЙ РОМАНТИЗМ 
В ФИНЛЯНДИИ .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  . . . . . . . . . . . . . . . 	 20
Гл а в а  4. ТВОРЧЕСТВО АЛЕКСИСА КИВИ .  .  .  .  .  .  .  . . . . . . . 	 31
Гл а в а  5. РЕАЛИЗМ В ФИНЛЯНДИИ .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  . . . . . . . . . . 	 39
Гл а в а  6. НЕОРОМАНТИЗМ В ФИНЛЯНДИИ  .  .  .  .  .  .  . . . . . . 	 57
ПРОЕКТНЫЕ ЗАДАНИЯ  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  . . . . . . . . . . . . . . . . 	 69
ЛИТЕРАТУРА .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 	 72


Гл а в а  1. ФОЛЬКЛОР ФИНЛЯНДИИ
Задание 1. Прочитайте фрагмент о фольклоре Финляндии 
и составьте тезисный план.
Runoilijat eivät silloin voineet ikuistaa tuotteitaan paperille, vaan heidän oli talletettava ne yksinomaan muistin varaan. Nuo kirjoittamattomat 
luomukset olivat kuitenkin aivan samassa mielessä kirjallisuutta kuin ne 
tuotteet, joita me nyt luemme painettuina. Tavallaan vastasivat nykyjan 
kirjastoja hyvämuistiset runonlaulajat, jotka saattoivat säilyttää mielessään 
tavattoman määrän sekä toisilta oppimiaan että kenties itsekin sepittämiään runotuotteita. Vasta 1800-luvulta lähtien ryhdyttiin järjestelmällisesti 
keräämään talteen silloin jo häviämäisillään olevaa kansanperinettä. Mainittakoon, että suurimmalta muistin varassa säilyttäjältä, inkerilais-kannakselaiselta Larin Paraskelta saatiin 32 000 säettä, eli enemmän kuin koko 
Varsinais-Suomen tai Satakunnan tai Hämeen heimolta.
Alun perin yksityisten, eri aikoina eläneiden runoilijapersoonallisuuksien luomusket olivat siten muuttuneet suusta suuhun kulkien yhteisomaisuudeksi. Alkuperäiset tekijät unohdettiin, ja runojen kierrellessä niihin 
tuli lisäpiirteitä, samalla kun alkumuotoon kuuluneita kohtia unohtui tai 
jäi muusta syystä pois. Niin syntyi samasta tuotteesta montakin toisistaan 
enemmän tai vähemmän poikkeava toisintoa.
Runojen säilymistä muistissa edistivät muutamat seikat, jotka kuuluvat 
suomalaisen kansanrunouden yleisluonteeseen. Runot esitettiin laulamalla, jolloin yksinkertainen  sävel ja siihen liityvä säännöllinen, joskin vivahdusriskas rytmi — ns. kalevalanmitta — tukivat muistia. Laulamista 
säestettiin kanteleella. Vanhan runon mielessä pysymistä on edistänyt niin 
ikään pari sille tunnusomaista tyylipiirrettä, nimittäin alkusointu ja kerto 
(esimerkiksi: Vaka vanha Väinämöinen // Tietäjä iän ikuinen)
Runojen rakenne oli ilmeisesti alunperin selkeä, looginen ja selvästi 
hahmottuva. Runon kierrellessä ja saadessa lisäpirteitä sen rakenteessa 
kyllä tapahtui muutoksia, jolloin alkuperäinen lujuus usein hävisi. Monissa toisinnoissa ei voidakaan enää havaita niiden alkumuotoja. Joka 
tapauksessa on ilmeistä, että kansanrunous on pystynyt elämään vuosisatoja osaksi juuri runojen kiinteän rakenteen varassa.
Selkeästi on muinaisessa runoudessamme pysytetty myös erilaiset 
runolajit erillään toisistaan. Kertovat runot ovat säilyneet kertovassa 
muodossaan, lyyriset runot tunneaineksensa koossa pitäminä, loitsut 


maagisina tuotteina jne., toisiinsa sekoittumatta. Tämä lajipuhtaus on 
sekin auttanut runojen pysymistä mielessä. Vasta kun oppinut mies, Elias 
Lönnrot, ryhtyi 1800-luvun alkupuolella muiden perusteiden mukaan 
kokoonpanemaan kansanrunouden aineksista Kalevalaa, hän yhdisti toisiinsa perinteessä yhteenkuulumattomia ja toisilleen vieraita aineksia, 
esim. Sijoittamalla kertoviin runoihin lyyrisiä kothia ja loitsuja. Hän loi 
näistä keskenään erilaista aineksista yhtenäisen runomaailman. Se vastasi silloista kansallisromanttista käsitystä, ja noin vuosisadan ajan on 
suuri yleisö sen jälkeen erheellisesti luullut itse kansanrunouden olleen 
sillä tavalla yhtenäistä. Oikeutetusti on Lönnrotia nimitetty viimeksi runolaulajaksemme. Mutta hänen luomuksessaan on siinä määrin myös 
hänen oma leimansa, että sitä on voitu sanoa jopa Lönnrotin Kalevalaksi.
Suomalaisen kansanrunouden elinikä on pitkä, ja siinä on useita kehityskerrostumia. Sen vanhimmat tuotteet ovat alkuisin jo ennen 1100-lukua 
vallinneelta pakanuuden ajalta. Kristinuskon tultua maahan runous säilyi 
ja lisääntyi katolisena keskiaikana saaden uusia kristillisiä piirteitä. Eikä 
uskonpuhdistuksen rinnalla tapahtunut painetun suomenkielisen kirjallisuuden syntyminenkään syrjäyttänyt, saati sammuttanut sitä muutaman vuosisataan. Vanha runo tosin väistyi sivilisaation tieltä, mutta se tapahtui hitaasti. Kuitenkin kansanrunous oli jo 1800-luvulla vain etsien tavattavissa. Ja 
vuoden 1900 tienoilla se katosi lopullisesti. Sen viimeiset jätteet oli silloin 
saatu talteen Itä- Suomesta sekä rajantakaisesta Karjalasta ja Inkeristä.
Kansanrunoutemme vanhinta kerrostumaa edustaa pakanuudenaikainen 
sankariepiikka. Siihen kuuluvat runot keskittyivät eri sankareiden ympärille. Kokonainen ryhmä on esim. Väinämöis-runoja. Uusin tutkimus 
otaksuu, että niiden keskushenkilö on alunperin ollut hurmostilaan kykenevä, loveen lankeava, väkevä tietäjä, ŝamaani. Eeppisten runojen rinnalla oli jo silloin  ehkä myös lyriikkaa, sananlasku-ja loitsurunoutta sekä 
satuja. Sankarirunouden vaihetta seurasi katolisen kirkon vaikutuksen 
alaisena legendarunouden kausi. Samanaikaisesti syntyi myös osaksi 
kansainvälistä ainesta sisältäviä, mutta suomalaisiin oloihin ja kansallisen 
luonteeseen muovautuneita ritarirunoja, jykeviä balladeja. Kuuluisin 
näistä balladesta on Elinan surma.
Kansanrunoutemme lyyriset luomukset ovat alkuaan olleet varsin 
lyhyitä. Ilmeisesti ne ovat noudattaneet esim.säemääräänsä nähden tarkkoja rakennelakeja. Mutta noissa kalevalanmittaisissa, muotokaavaltaan 
täsmällisissä tuotteissa runoilijat ovat pystyneet saamaan esille harvinaisen monipuolisen lyyrisen rikkauden. Kansarunoutemme lyriikka ei 


mitenkään jää varjoon epiikan rinnalla. Niin yksilöllisiä kuin eri runot 
ovatkin, voidaan niistä silti osoittaa eräitä yhtesiä, tyypillisiä perussäikeitä. Toistuva piirre on esim.laulajan läheinen suhde luontoon. Kaipuu, 
huoli ja murhe, onnen puute, orpouden tunne, yksinäisyys ja alakuloisuus 
antavat hyvin usein runoille niiden pohjaleiman (Soitto on suruista tehty, //
Murehista muovaeltu).
Mutta tämä tumma mollisävel ei suinkaan ole vanhan lyriikan ainoa 
puoli. Sen rinnalla esiintyy sekä rajua uhmaa että tyynen viisasta elämänasennetta, mutta myös puhdasta onnen iloa ja niin ikään huomattavan 
runsaasti huumoria ja satiiria.
Suomalainen maisema, suomalaisen talonpoikaiselämän arki ja juhla 
kaikkine yksityiskohtineen, aviosuhde, vanhan ja nuoren polven keskinäinen jännitys ja varsinkin miniän kova osa, isäntäväen ja palveluskunnan välinen juopa, mutta myös kylän yhteiset leikit, peimenessaolo ja 
erityisesti eränkäynti, kaikki nuo ja monet muut seikat heijastavat näissä 
runoissa entisajan elämää. Ja kuten aina aidossa lyriikassa, kuuluu näissäkin tuotteissa keskeisenä ihmissydämen persoonallinen ääni. Merkittävästi suurin osa lyyrisistä runoista on naisten laulamia. Mainittakoon 
varsin kehtolaulut, joissa suomalaisen kansanlyriikan tunneasteikko helisee kauniissa rikkaudessaan ja syvässä monipuolisuudessaan. Miesten 
runoista taas kuuluvat upeimpiin metsämiesten laulut, jotka monesti ovat 
loitsuja saaliin saamiseksi:
Ukko, kultainen kuningas,
Hopiainen hallitsija,
Ota kultainen kurikka
El vaskinen vasara,
Jolla korvet kolkuttelet,
Salot synkät sylkyttelet
Yhtenä kesäisnä yönä,
Ehtoyönä ensimmäistä.
(Unto Kupiainen. 
Suomen kirjallisuuden vaiheet, 1961)
Задание 2. На материале прочитанного текста выделите:
●	 основные черты финского фольклора;
●	 основные периоды развития фольклора в Финляндии;
●	 основные темы финского фольклора.


Задание 3. Прочитайте  краткие характеристики основных 
героев финской эпики. Используя дополнительные источники 
и материал текста, составьте презентации героев.
Kansanrunouden hahmoja.
Kansanrunouden keskeiset henkilöt ovat myytisiä hahmoja, maailman 
syntyyn vaikuttaneita alkuheeroksia ja siten jumalien kaltaisia. Esimerkiksi Väinämöis-runoissa näkyy koko muinaisen pohjoisen Euraasian 
alueella vaikuttanut samanismi. Väinämöinen hakee ammoin kuoleelta 
tietäjältä, Antero Vipuselta, puutuvia sanoja eli salaista tietoa käärmeen 
muotoon muuntautuneena.
Seuraavat luonnehdinnat perustuvat Suomen kansan vanhat runot — kokoelmissa julkaistuun alkuperäiseen kansanrunouteen. Näiden 
ja muiden hahmojen pohjalta Lönnrot loi 1800-luvulla Kalevalan sankarit.
Ilmatar eli Ilman impi, Ilman tyttö.
Myytisen alkuajan ensimmäinen olento. Hän tulee raskaaksi tuulesta 
ja synnyttää Väinämöisen. On myös kansanomainen vaivojen parantaja, 
joka kuuluu samaan luonnonolentojen tai Neitsyt Marian peitenimien 
sarjaan kuin esimerkiksi Päivätär ja Kuutar.
Ilmarinen eli Ilmari
Maailman alkuajan tapahtumiin osallistunut alkuheeros, seppä, joka 
on takonut taivaankannen ja valmistaa sammon. Kansanrunoissa Ilmarinen 
edustaa laajalti taivaanjumaluutta, ja hänessä henkilöityy rauhanomaisen, 
taidokkaan luomistyön arvostus.
Lemminkäinen
Vaarallisilla retkillä seikkaileva peloton hahmo. Lemminkäisen maagista mahtia osoittaa esimerkiksi kyky jouda käärmeolutta ja selviytyä 
tulisesta haudasta. Kun Lemminkäinen kuolee retkillään, hänen äitinsä 
lähtee pelastamaan häntä Tuonelan joesta; kansanrunoudessa yritys ei aina 
onnistu.
Pohjolan emäntä, Pohjan akka.
Vaarallista, kylmää ja pimeää merentakaista Pohjolaa hallitseva vanha 
nainen. Pohjolan emäntä on taitava ja itsenäinen. Hänellä on samanistisia 
kykyjä, ja siksi hän kykenee muuntautumaan eläimeen hahmoon.
Väinämöinen
Ilmarisen lailla maailman alkuajan luomistöihin osallistunut alkuheeros; vanha, mahtava tietäjä, samaani ja laulaja. Hahmossa yhdistyvät 
1) alkumeressä ajelehtiva loujajumala, 2) kanteleensoitollaan lumoava 


kulttuuriheeros, 3) Tuonelaan matkaava samaanisankari, joka kykenee 
vaihtamaan olomuotoaan, sekä 4) merinsankari ja epäonninen kosija.
(Kivijalka, 2005)
Задание 4. Прочитайте песню-легенду «Песнь Маталены» 
и ответьте на вопросы:
●	 Millainen on Mataleenan virren juoni?
●	 Millä tavoin tekstissä kerrotaan, että Mataleena on varakkaasta 
perheestä ja luonteeltaan meneväinen?
●	 Mikä on Mataleenan rikos?
●	 Mitä legendanomaisia piirteitä jounessa on?
●	 Mitä teksti kertoo keskiaikaisesta maailmankuvasta ja ihmisestä?
●	 Miten runossa näkyy kristinuskon vaikutus? Entä suomalaisuus?
●	 Millaisia kalevalaiselle runoudelle ominaisia tyylikeinoja runossa on?
Mataleenan virsi
Maatalena neito nuori
kauan se kotona kasvoi
kauan kasvoi, kauas kuului
tykönä hyvän isänsä,
kanssa armahan emonsa.
Palkin polki permannosta
hänen korkokengillänsä,
hirren kynnystä kulutti
hänen hienohelmallansa,
toisen hirren päänsä päältä
hänen  kultakruunullansa,
kultaisen rahin kulutti
astioita pestessänsä,
kulman pöydästä kulutti
hopiapäällä veitsellänsä.
Mataleena neito nuori
meni  vettä lähtehestä
kultakiulunen kädessä,
kultakorva kiulusessa.
Katseli kuvan sijoa:
“Oho minua neito parkaa!
Pois on muotoni muuttunut,


Доступ онлайн
160 ₽
В корзину