Ошибка комиссара Палму

Mika WALTARI




                KOMISARIO PALMUN EREHDYS







SALAPQLIISIRQMAANI


Подготовка текста, комментарии и словарь 0. М. Макеевой






ИЗДАТЕЛЬСТВО
Санкт-Петербург

УДК 372.8
ББК 81.2 Фин-93
        В 15










     Валтари М.
В 15 Ошибка комиссара Палму: Книга для чтения на финском языке. — СПб.: КАРО, 2010. — 320 с. («Sala-poliisiromaani»).
     ISBN 978-5-9925-0525-2.
        Предлагаем вниманию читателей детективный роман известного финского писателя М. Валтари.
        Неадаптированный текст романа снабжен комментариями и словарем. Книга предназначена для студентов языковых вузов и всех любителей детективного жанра.
УДК 372.8
ББК 81.2 Фин-93



                               © The Estate of Mika Waltari
                               and Werner Soderstrom Ltd (WSOY)
                               Original title “Komisario Palmun erehdys” First published in Finnish by Werner
                               Soderstrom Corporation in
                               1940, Helsinki, Finland
                               © ANIGOR — комментарии, словарь, 2010
ISBN 978-5-9925-0525-2 © КАРО — оформление, верстка, 2010

            ENSIMMДINEN LUKU








       Syksyinen maanantaiaamu poliisilaitoksessa ja komisario Palmun mietteita murhasta kirjallisena aiheena. — Luutnantti Hagert ja pohjoismaisten poliisipaivien seuraukset. — Komisario Palmu kertaa rikoshistoriaa ja pitaa minulle kansantaloudellisen luennon. — Batler astuu nayttamolle.

       Oi syksyinen maanantaiaamu niina aikoina, jolloin kaikki ei viela ollut muuttunut toiseksi.
       Oli syksyinen maanantaiaamu. Ja tarkoitan taysin, mita sanon.
       Silla kaikista pirullisista paivista poliisilaitoksella on maanantai pahin. Ja syksyn harmaus torilla tuo mieleen vankilan kumisevat kaytavat ja halvan suovan ja juovik-kaiden vaatteiden hajun.
       Komisario Palmu oli tavallista ikavammalla maanan-taiaamutuulella. Silmat rakoina hajamielisesti eteensa tuijottaen han piirteli lyijykynalla ristikkoja ja ukonpaita hanen tyopoydalleen jattamani kuulustelupoytakirjan marginaaliin pakottaakseen minut kirjoittamaan sen uu-delleen puhtaaksi parin mitattoman virheen takia. Silla han tiesi hyvin, etten tuollaisena uskaltaisi vieda sita Hagertille.

3

KOMISARIO PALMUN EREHDYS

   »Murha —», sanoi hajamielisesti, »murha on kaikis-ta rikoksista lopullisin ja ratkaisevin, silla sita ei voi kos-kaan sovittaa.»
   Han kohensi asentoaan, katsoi arvostelevasti lyijyky-nansa taiteellisia saavutuksia kuulustelupoytakirjan mar-ginaalissa ja jai taas tuijottamaan syksyisen Suurtorin¹ harmauteen ikkunan takana.
   »Varastetun tavaran voi palauttaa», han jatkoi mari-sevaan maanantaisavyynsa, »vaarennyksen voi hyvit-taa, pahoinpitelyn arvet paranevat, kavalluskin unoh-tuu joskus kaikki, kaikki unohtuu aikanaan, silla ihmis-ten muisti on sanomattoman lyhyt. Mutta murhattua ihmista ei kukaan enaa koskaan voi palauttaa henkiin.»
   »Hnh», en voinut olla pyhahtamatta mieli kiehuen salaista raivoa, kun kynan karki alkoi jalleen armotto-masti piirtaa uutta ristikkoa paperinreunaan.
         »Ja siksi», sanoi Palmu, pani kynan pois ja laski pai-nokkaasti kammenensa turmelemansa kuulustelupoyta-kirjan paalle, »siksi murha on salapoliisiromaanin ainoa pateva aihe. Ja siksi sina viet nyt takaisin Venholle ne vaa-rennysjutun poytakirjat, jos haluat edelleen palvella tassa laitoksessa minun alaisenani. Ja sen tehtyasi kirjoitat uu-delleen puhtaaksi taman raportin!» Hanen paksu kam-menensa painui taas hyvailevasti turmellun kuulustelu-poytakirjan paalle ja hyvantahtoisen ivallisesti han lisasi viela: »Siina on sinulle kylliksi kirjallista askartelua².»

         ¹ Suurtori — Сенатская площадь, главная площадь Хельсинки. Там до 1986 года располагалось Центральное управление полиции.

         ² Так что писанины у тебя будет вдоволь.

4

       »No min», sanoin, »no niin!» Ja sina hetkena vihasin hanta jalleen palavasti ja katkerasti ja vielakin enemman siksi, etta salassa tiesin hanen olevan oikeassa. Avasin laatikkoni ja aloin masentuneesti kerata Venhon minul-le antamia papereita viedakseni ne takaisin. Mutta syda-meni vuoti verta.
       Asianlaita oli niin, etta kun Palmu ja mina olimme yhdessa ratkaisseet rouva Skrofin murhan arvoituksen¹, olin kirjoittanut tasta jutusta kaunokirjallisessa muo-dossa salapoliisiromaanin. Se oli saavuttanut yllattavan hyvan menekin, eika se itse asiassa omastakaan mieles-tani ollut hullumpi kirjana. Nyt paloin tietysti halusta jatkaa tuotantoani, olin tutustunut kirjani avulla useihin oikeihin kirjailijoihin ja heidan ystavalliset huomautuk-sensa olivat yllyttaneet kunnianhimoani. Minulta puut-tui vain sopiva aihe, kuukaudet olivat kuluneet enka ol-lut saanut mitaan aikaan ja sitten komisario Venho oli yllyttanyt minua kirjoittamaan eraasta aika jannittavas-ta ja sotkuisesta konkurssirikosjutusta, jonka han oli sel-vittanyt, mutta se taas ei sopinut lainkaan Palmun las-kuihin², silla heidan suhteissaan on eraanlaista ammatil-lista kireytta.
       Ja vaikka tatini toinen mies onkin ministerion kans-liapaallikkona, voisi Palmu sittenkin tehda asemani kes-tamattomaksi tassa laitoksessa, jos ryhtyisin kapinoi-maan hanen tahtoaan vastaan. Joten oli parasta kerata

ENSIMMAINEN LUKU

       ¹ Речь идет о событиях, описанных в первом романе о комиссаре Палму, «Кто убил госпожу Скроф?»

       ² Это совершенно не устраивало Палму

5

KOMISARIO PALMUN EREHDYS

paperit, vieda ne Venholle takaisin ja jaada odottamaan, vain odottamaan aihetta, jota kenties ei tulisi kymme-neen vuoteen.
     »Aivan niin», sanoi Palmu ja hanen silmansa katsoi-vat kahtena melkein myotatuntoisena rakona minuun. »Moni muukin on pilannut mahdollisuutensa liialla kii-rehtimisella. Sina olet viela nuori, mutta kun olet tullut minun ikaani, olet jo oppinut odottamaan, aina vain odottamaan.»
     Ja hetkeksi Palmun olemuksesta puhkesi jotakin in-himillista ja lammittavaa, joka sovitti hiukan karsimaa-ni vaaryytta, kun han jatkoi:
     »Eihan se tietenkaan ole hauskaa! Luuletko sina, etta minusta on hauskaa aina vain odottaa. Mutta suuret asi-at kypsyvat hitaasti ja nuorena murharyhman poliisimies tekee pahimmat virheensa ja erehdyksensa kuvitelles-saan, etta hanen on aina oltava menossa ja tehtava jotakin. Se juuri on pahin erehdys. Silla meidan tehtavamme ei ole tehda jotakin, siita pitavat rikolliset huolen. Meidan tehtavamme on selvittaa. Se on luonteeltaan kokonaan passiivinen tehtava, silla harkittua murhaa emme kui-tenkaan kykene ennakolta ehkaisemaan.
         Han puhui ystavallisesti ja jahmettynyt mieleni lam-peni hiukan, mutta sitten han pilasi taas kaiken jatkaes-saan painokkaan opettavasti:
         »Ja tasta selvittamisesta puuttuu kerta kaikkiaan ro-mantiikka. Se on pelkkaa asiallista realismia. Sina puhut niin paljon rikoksen teoriasta ja psykologiasta ja intuiti-osta ja ties mista. Mina olen vain tallainen yksinkertai-nen, vanha poliisimies ja tahdon nyt viela kerran junta
6

   ta sinun paahasi, etta mielikuvituksella ja psykologialla ei ole eika saa olla mitaan tekemista rikoksen asiallisen selvittamisen kanssa. On vain kerattava faktat, vankku-mattomat tosiasiat, asetettava ne oikeihin yhteyksiinsa ja tehtava niista valttamattomat johtopaatokset. Siina kaikki! Ja mika tulee yli sen, on omiaan vain sotkemaan, ehkaisemaan ja eksyttamaan harhateille.»
       Taas, niinkuin sata kertaa ennenkin, nousi tunteeni kapinoimaan hanta vastaan, mutta nama Palmun mietel-mat joutuivat pian nayttamaan kestavyytensa. Niin, ne muodostivat ikaan kuin johdannon kaikkeen seuraavaan, ja siksi olen toistanut ne tassa. Minun olisi pitanyt sailyt-taa ne mielessani, silloin en ehka olisi taas niin monta ker-taa nolannut itseani kahden seuraavan paivan kuluessa, mutta mielikuvitus johti minut jalleen harhateille.
       Siksi lukija on paremmassa asemassa. Kun han ker-tomukseni loppupuolella miettii kaikkea tapahtunutta, ei loppu enaa voi hanta yllattaa, jos han vain pitaa mie-lessaan komisario Palmun ainoan johtavan periaatteen: on kerattavat faktat, asetettava ne oikeihin yhteyksiin ja tehtava niista valttamattomat johtopaatokset.
       Mina sain luodin olkapaahani, etsiva Kokki oli va-halla katkaista niskani pudotessaan paalleni ja muuten-kin kayttaydyin kuin tolvana.

       Niin, oli enteellista, etta Palmu jalleen nain tiiviste-tysti tuli esittaneeksi uskontunnustuksensa ja ohjelman-sa¹, silla juuri kun sain Venhon paperit kasaan viedak
ENSIMMAINEN LUKU

¹ Было что-то пророческое в том, что Палму еще раз кратко изложил свои убеждения и взгляды («программу»)

7

KOMISARIO PALMUN EREHDYS

seni ne hanelle takaisin, tuli luutnantti Hagert sisaan ja sanoi: »Hemmetti, voi hemmetti sentaan!»
    Hanen kasvoistaan nakyi, etta oli maanantaiaamu ja etta han edellisena iltana oli ollut opastamassa pohjois-maisten poliisipaivien tanskalaisia vieraita.
    »Palmu, sina kai tiedat Bruno Rygseckin», han sanoi toteavasti.
    Palmu ei vastannut mitaan, hanen paansa vain koho-si pystympaan kuuntelevaan asentoon.
    »Aivan niin», sanoi Hagert ja huitaisi kadellaan rypis-taen huuliaan kuin olisi tuntenut pahaa makua suussaan. »Sama mies, joka kiinnitti vappuna lehmansarvet paahan-sa ja ryhtyi ohjailemaan liikennetta Aleksanterinkadulla. Mutta han ajoi myos kerran rammaksi vanhan mummon autollaan ja oli siita syytteessa,»
         Palmu ei vielakaan kysynyt mitaan, vaikka minun kieltani jo kutitti. Nahtavasti Hagert katsoi jo kylliksi kiusanneensa hanen uteliaisuuttaan.
         »No niin», han sanoi huiskauttaen jalleen kattaan. »Nyt Brunoa ei enaa ole. Han on saanut niin sanoakse-ni arvoisensa lopun. Tana aamuna han kompastui, ko-lautti paansa ja hukkui omaan kylpyammeeseensa!»
         Hagert piti taidetauon ja katsoi odottavasti Palmuun.
         »Sic transit gloria mundi¹.’» sanoi itseopiskelulla saa-vuttamastaan sivistyksesta salaisesti ylpeileva Palmu.
         »Mita?» kysyi Hagert epaluuloisesti ja vilkaisi mi-nuun rypistaen otsaansa.
         »Se on latinaa», sanoin hiljaa.

         ¹ Так проходит мирская слава (лат.)

8

       »Ash», sanoi Hagert artyisasti ja hieroi ohimoitaan. »Minun paani on muutenkin kipea. Tanskalaiset —» Hanen kasvoihinsa kohosi vahainen hymy. »Tanskalaiset—», han toisti, mutta akkasi samassa joutuvansa harhateille ja palautti nopeasti arvokkuutensa. Palmu katsoi yha odotta-vasti haneen.
       »Niin, jutussa ei sinansa ole mitaan kummallista», se-litti Hagert. »Se tarjoaa vain eraanlaisen moraalisen ope-tuksen. Se on irvokkaan elaman irvokas loppu. Ajatelkaa, mies liukastuu omaan saippuaansa, taittaa niskansa ja hukkuu omaan kylpyammeeseensa. Niiden oli taytynyt murtaa ovi, ennen kuin saivat hanet esille. Mutta joka tapauksessa taytyy tietysti paikan paalla pitaa poliisi-kuulustelu eika kukaan muukaan satu olemaan juuri nyt vapaana. Tallaiset pienet tapaturmathan ovat sinun eri-koisalaasi, Palmu! Hah, hah!»
       Hagert alkoi nauraa kuin olisi muistanut jotakin hy-vin hauskaa. »Niinkuin esimerkiksi rouva Skrofin juttu!» Han nauroi taas makeasti, mutta kumpikaan meista ei yhtynyt hanen nauruunsa. Mina puolestani en jaksa ym-martaa, miten hanella riittaa niin paljon nauramista ja ivailemista tuossa minun kirjassani, vaikka kirjallisuus-arvostelijatkin ovat sita kehuneet.
       Palmu nousi jaykasti ja otti hattunsa naulasta mitaan sanomatta. Hagert havaitsi hanen ilmeensa ja kiirehti huomauttamaan:
       »Mutta ala sentaan tasta tee mitaan juttua. T a m a on aivan paivanselva asia. Jotakin tallaista olen Brunosta aina odottanutkin. Ja taytyy ajatella vahan johtaja Ryg-seckiakin. Koeta jarjestaa kaikki niin huomaamattomas
ENSIMMAINEN LUKU

9

KOMISARIO PALMUN EREHDYS

ti kuin mahdollista, Palmu. Ala kiusaa sukulaisia ja niin edespain. Luotan hienotunteisuuteesi. Ukko Ryg-seck on liian mahtava herra, jotta meidan kannattaisi harna-ta hanta.»
   »Saammeko ottaa auton, luutnantti?» kysyi Palmu jar-kahtamattoman tyynesti. »Se on Kaivopuistossa¹ asti.»
   Hagert ei pitanyt hanen ilmeestaan. »Ota vain auto», han sanoi purevan ivallisesti. »Ota myos Kokki mukaan tutkimaan sormenjalkia. Ota koko Musta Maija². Ehka tarvitset radion pysyaksesi yhteydessa paamajan kanssa. Tai sen uuden panssariauton, jos joku ahdistaa teita mat-kalla. Hah, hah!»
   Palmu meni jo ja mina seurasin hanta. Hagert hataan-tyi hiukan ja kurottui ovesta huutamaan jalkeemme:
        »Muista, Palmu, ei mitaan tyhmyyksia! Ukko Ryg-seck —.»
        Loppua en edes kuullut, niin liukkaasti Palmu luisui portaita alas. Olisi ehka ollut syyta jaada kuuntelemaan lause loppuun, silla Hagertin kunnioitus johtaja Ryg-seckia kohtaan tuli maksamaan yhden ihmishengen —. Mutta enpa kiirehdi tapausten edelle³.
        Kun Kokki oli saanut auton kayntiin ja Palmu oli ah-kien sijoittunut mukavaan asentoon, uskalsin matalasti mutta painokkaasti sanoa:
        »Komisario, se on murha! Kukaan ihminen ei voi hukkua omaan kylpyammeeseensa!» Palmu katsoi um
         ¹ Кайвопуйсто — парк в южной части Хельсинки, один из наиболее популярных в городе.

² «черный ворон», полицейский фургон (жарг.)

         ³ Не буду забегать вперед.

10